Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 7. kesäkuuta 2014

PÄIVÄLENKKI KUUMUDESSA

Hirveän kuuma ilma jatkuu. Läksin silti pienelle lenkille.


Tien päässä on aina ollut isohko vesilätikkö. Nyt vesi on melkein kokonaan haihtunut pois, ja kortteet rehottaa montussa.


 Metsäkurjenpolvi kukkii jo jokapaikassa. Mitähän kukkia juhannuksena on, kun juhannuksen aikaiset kukat kukkii nyt jo.


Hiekkatiellä lenteli kovasti perhosia. Onneksi kirjoverkkoperhonen pysähtyi hetkeksi, että sain kuvattua.


Vähän matkaa kun menin eteenpäin, huomasin tällaisen perhosen. Mikähän tämä on?


Nyt on vaarallista liikkua, metsän lähellä. Havukantojäärät hyppii kimppuun! Kolme ötökkää kopsahti kiinni vaatteisiin, lyhyen välimatkan välein.


                                                            Suopursut kukkii kovasti.


Muutama lakan kukka oli auki. Saa nähdä minkalainen lakkavuosi tulee.


                                                          Pyjamalude ruokailemassa.

Tulin kääntöpaikalle, ja läksin kävelemään kotia kohden. Kuuntelin kaukaa, kun käki kukkui koko ajan.
 Kuljin eteen päin, ja käen kukunta kuului aina vaan lähempää. Ajattelin että, minäpä hiippailen hiljakseen katsomaan, josko näkisin käen.

Käki olikin ihan tien vieressä. Lintu kuuli tai näki ilmeisesti minun tulemisen, kun lennähti vähän matkaa metsään päin.
Käki laskeutui yhden männyn oksalle, ja aloitti taas kukkuut. Minä seurasin lintua varovasti mustikanvarpujen seassa.
 Sainkin linnun kameran näytölle, ja olin painamassa laukaisinta, kun lintu sanoi kukkuu, ja lensi eteenpäin.

 Näin mihinkä käki lensi, ja ei muuta kun perään. Käki istui yhden kuivan männyn oksalla, ja kuikuili sieltä minua.
 Minä koitin taas otta kuvaa, mutta puiden keskellä oli sen verran hämärää, etten tahtonut löytää lintua kameran näytölle.

 Sähläsin näytön kanssa, ja käki teki katoamistempun. Kukkuminen kuului nyt ihan lähellä taloja. En jaksanut enää lähteä etsimään käkeä, vaan läksin ohdakeperhosen perässä eteen päin.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

RUSKOHUKANKORENTO libellula quadrimaculata


                                             Tämä korento pyöri pihassa pitkän aikaa.


                                          Onneksi istahti pensasaidalle, että sai kuvattua.


                             Pihassa on nyt lennellyt aika tavalla kaikenlaisia korentoja.

torstai 5. kesäkuuta 2014

LINTUJA JA MUITA

Kirvinen lennähti männyn latvaan.

 Oikealla vuorikaunokki.


Lupiini kukkii.


Lokkeja kovasti.
 Veden pinta on noussut kovasti, kun on syntynyt oja lammikosta toiseen.


Lokki kepin päällä.

Nokikanalla piisaa kiirettä.

Outo kasvi vasemmalla.
Oikealla ruotsinpihlaja.

Tylli oli rohkea. Lensi meidän auton takana olevalle vesilammikolle.
Pääskysiä on aivan mahdottomasti lammikoiden vierellä.
Lokki jahtasi poikaa, teki syöksyjä pään päällä.

Tukkasotkat nukkuvat.

Tyhjä linnunmuna.


Ruokokerttunen oli aivan lähellä laulelemassa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

ALPPIRUUSUT JA ATSALEAT


 Kotkan Sapokassa on kukat nyt kauneimmillaan.

Alppiruusuja on monenlaisia, ja monen väristä.

Melkein kaikki alppiruusut kukkivat.

Atsaleat kukkivat täydessä loistossa.

Värejä piisaa.

Ei tiedä mihinkä katsoo!
Puistossa on rentouttavaa kävellä, kuunnella satakielen ääntä, ja ihastella kukkia.





Oikeassa kuvassa oman pihan alppiruusu. Kukkia pensaassa on paljon.

Toinen uudempi alppiruusukin on aukaissut ensinmäisen kukkasensa. Atsaleat kotona ovat vielä nupullaan.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

OUTO LINTU


Ihmettelin outoa lintua meidän pensasaidassa.

 Istuin autossa muutaman metrin päässä linnusta. Lintu näytti ensin punarinnalta, mutta kun oli jotakin mustaa rinnassa, autosta katsottaessa.

Lintu istui paikallaan pitkän aikaa, ja minä koitin saada selvää mikä ihmeen lintu on kyseessä.

 Viimenään hain kameran, ja sain kuvattua tirpan.

 Höh, olikin punarinta, jolla on nokassaan valatava kasa pesäntekotarpeita.

Kyllä pitäisi aina olla kiikarit mukana kun liikkuu, ei tarvisi ihmetellä, outoa lintua.

minamatti,blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenasia.blogspot.fi

maanantai 2. kesäkuuta 2014

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

ISOKUOVI JA EKSYMINEN


Illalla oltiin ajelemassa, ja tavallaan eksyttiin.

 Kierreltiin maalla, ja tiedettiin missä ollaan ja minne mennään. Mutta tulikin yksi siltatyömaa. Tielle oli laitettu kiertotie, mutta missään ei näkynyt mihin mennään.

 Ajeltiin hiekkatietä vaan eteen päin, ja ihmeteltiin missä ollaan.
Tie kylttejäkään ei näkynyt missään. Autossa on kartta, mutta on vanha, jossa ei kaikkia pieniä teitä näy.
 Pojan kännykkä oli kotona. Siintä olisi näkynyt reitit selvästi.
Tiedettiin että kun tarpeeksi pitkään ajetaan tullaan ennen pitää isolle tielle.

Oliha se kiva ajella rauhallista maaseutua, ja väistellä isoja monttuja tiellä.


Yhdellä pellolla oli kovasti lintuja märällä pellolla. Lokkien, varisten ja naakkojen joukossa seisoi yksinäinen isokuovi. Hieno lintu, jota näkyy nykyään niin harvoin, ainakin täällä.


Tämän lintupellon jälkeen näkyi ensinmäiset tiekyltit. Lähdettiin ajamaan eteenpäin, ja huomattiin, että oltiin tehty valtava lenkki, ja tultu takaisin samaan paikkaan mistä lähtiin. Kyllä harmitti. Olisi ollut kiva päästä sinne, minne oltiin menossa.

Tosi surkeasti merkitty kiertotie! Tarvii ihmetellä. Ei kaikki ole paikallisia ihmisiä, jotka tiellä liikkuu.

Meille pitää hankkia uusi tiekartta. Navigaattori on, mutta ei sitä aina viitsi ottaa mukaan. Sitä paitsi, on kiva seurata kartasta mihin mennään.

 Nyt kun lähdetään ajelemaan, ei ihan tuttuun paikkaan, pojan kännykkä on ainakin mukana, näkeepähän ainakin kartan sähköisesti.