KÄVELYLLÄ

Ihanaa kun on tullut kevät!

Vesimontun kortteetkin on venyneet jo pituutta.

Ketunleivät kukkivat valkoisena mattona.

Hiukset nousivat pystyyn! Sihinä veikot on lähteneet liikenteeseen.

Ensin tien yli luikerteli yksi kyy.

Noin 15 metrin päästä kieltään lipoen, ylitti tien toinen kyy.

Karttaperhosia lentelee nyt paljon.

Korvasieni.


Lehtikuusi on saanut hennonvihreät uudet neulaset.

Maakiitäjäinen kipittä kovaa vauhtia tien ylitse.

Hakkuuaukiolla ei näkynyt yhtikäs mitään.

 Kiiltomato meni hiekassa aikamoista vauhtia. Eipä ole ennen tullut nähtyä.

Lintu istui kuusen latvassa, mutta aurinko paistoi huonosta suunnasta, joten tirppa jäi arvoitukseksi.

Linnunääni kuului jostakin, mutta en meinannut paikallistaa sitä. Istui pään yläpuolella koivussa. Liian lähellä. Metsäkirvinen lauleskeli aikansa, ja räpytteli tien toiselle puolelle mäntyyn.

Karttaperhosia vaihteeksi ilmassa ja maassa.


Suuren kuusen latvassa kulorastas lauloi niin mahtavasti. Koitin löytää havujen seasta lintua, mutta en vain nähnyt.




Sitten silmät huomasivat viereisen männyn oksilla kaksi vierekkäin olevaa möykkyä. Möykyt osoittautuivat kahdeksi sepelkyyhkyksi.  Linnut katselivat mitä puuhaan, kun kuvasin niitä. Hienoa kun luonnossa on enemmän elämää.