Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. lokakuuta 2015

TÄNÄÄN


Meidän miehet lähtivät heittelemään frisbeetä frisbeegolfradalle. Minä kävin kävelemässä, sillä välin pienen lenkin. Tekolumiladulla on hiihdetty kohta kaksi viikkoa.


Seiska korilla löysin isännän, ja pojan tähyilemässä puihin. Valtava tilhiparvi lenteli puissa.


Välillä maahan pöllähti tilhiä isona parvena. Mustikan varpuihin oli jäänyt paljon mustikoita. Ilmeisesti linnut kävivät napsimassa niitä suuhunsa.


                                                           Tilhiä on nyt täällä paljon.



                                      Tänään oli tilhien lisäksi, närhet vaihteeksi liikenteessä.



                                                           Luonnon muovaamaa taidetta.




Miehet saivat radan kierrettyä. Päätettiin lähteä vielä autolla kiertämään kylän pellot, jos vaikka näkyisi vielä muuttolintuja.


Venerannassa oli ihan tyyntä ja hiljaista. Seitsemän joutsenta lensi paikalle. Linnut laskeutuivat lokkipoukamaan.
Jatkettiin matkaa eteen päin. Naakkoja naakkoja, niitä piisaa.
Kylällä pyörii valtava naakkaparvi. Naakat herättävät naukumisellaan aikaisin aamulla, kun mekkaloivat savupiipun päällä. Ei naurata yhtään, kun naakat lentävät repimään talipallot, ja linnunsiemenet nokkiinsa. Kun otetaan kaikki harakat ja varikset, joita pihassa pyörii, ja jotka hävittävät talipötköt ja -pallot, ei ihme kun niiden kanssa meinaa saada hepulin. Pitäisi keksiä jokin systeemi, etteivät harakat, varikset ja naakat pääse rohmuamaan pikkulintujen ruokia.

Takapelloilla näkyi punaliivisiä hahmoja. Hirvenmetsästys käynnissä. Onneksi ei tielle rynnännyt hirveä ja koiraa perässä. Ihmeteltiin metsän reunoissa kulkevaa ohutta valkoista lankaa. Lankaa oli laitettu useampaan kohtaan, ja pitkältä matkaa. Poika keksi, että sillä tavalla seurataan, mistä kohtaa hirvieläin kulkee.


                                   Oltiin tulossa poispäin, kun nuori mies huudahti, kettu!


                                           Muhkean näköinen kettu, tallusteli pellolla.


Kettu katseli meitä hetken, ja jatkoi nuuskimista. Välillä piti merkata reviiriä.


Tultiin pihalle ja astuttiin autosta ulos. Samassa talon ylitse lensi tikka, naapurin ikivanhaan hopeapajuun.


Jes! Harmaapäätikka! Monen vuoden tauon jälkeen, kylälle on ilmestynyt harmaapäätikka. Vuosia takaperin täällä asusti harmaapäätikkoja, mutta jostakin syystä ne hävisivät täältä. Ihan on ollut ikävä niiden ääntä.  www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/harmaapaatikka.  

2 kommenttia:

  1. Teillä oli hyvä ulkoilupäivä kaikin puolin. Onpa hyvinvoivan näköinen kettu.

    VastaaPoista
  2. Katseltiin samaa, että kettu on aika muhkean näköinen. Kannatti lähteä liikenteeseen. Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka eivät liiku luonnossa. Kyllä niin paljon menettää, vaikka ei luonnon seuraaminen kiinnostaisikaan.

    VastaaPoista