Lähdettiin käymään kuuntelemassa, kuuluisiko teerien ääniä. Isäntä kiersi pusikon, josta pupu loikki pakoon loppukesästä parikin kertaa. Pusikon sisällä näytti olevan kivenlohkareita, missä on pupun hyvä piilotella.
Ei näkynyt tällä kertaa väiskiä. Teerien ääniä ei myöskään kuulunut, mutta korpit pitivät aikamoista mekkalaa.
Satumetsää, ihanan vihreää! Jos keijuja ja menninkäisiä on olemassa, ne varmasti asuisi tässä paikassa.
Joopa, onhan niitä menninkäisiä. Tässä vähän isomman otuksen läjät. Jo toinen kerta, kun tavataan suhteellisen samalta alueelta karhun kasat. Vähänkö hirvittää! Kuntopolku ja hiihtomaja ihan vieressä. Ihmiset myöskin ulkoiluttavat koiria irrallaan alueella. Tuskin monikaan tietää alueella liikkuvista pedoista.
Tässä on valtavan iso vanha hiekkakuoppa. Kuopassa on myös iso vesilammikko, joka tosin kuivuuden takia on aika paljon kutistunut. Poika kuopan pohjalla. Olisiko karhu kaivanut kolon, hiekkaiseen reunaan. Toinen puoli kuoppaa, on kasvanut melkein umpeen. Männyt ja muu kasvillisuus on vallannut alueen. En tiedä, mutta silmät ja korvat on oltava auki, kun metsässä liikutaan.
Syöttötelineen katto, näkyy vaivoin heinien seasta. Keltasirkut tykkäävät olla telineessä, ja ympärillä.
Muutama vuosi takaperin, tämä alue oli täynnä supien ja mäyrien raatoja. Onneksi nyt niitä ei ole näkynyt. Ei voi mitään, mutta syksyisin kuihtuvissa ruskeissa kasveissa, on tosi hienot värisävyt.
Nyt kun metsässä ei ole lehtiä puissa, lintujen pesätkin tulevat esiin. Tämäkin pesä on ihan tien vieressä. Kesällä sitä ei ole huomannut.
